Ihmettelen sitä että miten olen niin hyvin pysyny kasassa vaikka kaikkea pahaa on sattunu minulle.

siis jos kerron että ex teki minulle mm.hakkasi,löi,kuristi ja repi hiuksista ja harrasti niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa..ja myöskin se että lapset on viety turvaan, sen tiedän että minulla on mahdollisuus saada lapset takaisin jossain vaiheessa, sen vaan huolestuttaa kun vanhin lapsista reagoi aika voimakkaasti ja perhekoti missä he ovat on osottautunut aika huonoksi ja välillä tuntuvat että keksivät vaan jotta saavat pidettyä lapseni siellä...toki tuon isoimman pojan juttu on selvä ja olen sitä mieltä että hänet on pakko saada kuntoon ennenkuin edes haluan yrittää ottaa lapsia itselleni takaisin...Exän kanssa lapsia tuskin olisin ikinä saanut takaisin...

ja siskoni on niin masentunut sen takia kun ei tule toimeen ns. anopin kanssa... omasta mielstäni minulla tässä olisi syytä olla masentunut, toki heti eron jälkeen ja ei tästä kauaa ole kun olen nähnyt painajaisia...mutta kun on tuo uusi puoliso joka osaa olla tukenani ja turvana niin minulla on todella hyvä ja turvallinen olo..Kai sitten toinen ihminen helpommin masentuu kuin toinen...